"On y? ja lohduttomin hetki sen

m? hengityst?s? kuuntelen

Voi tuota tukkihumalaa

tuosta toipuakseen t?ytyy viikko odottaa



En tied? liek? tarkoitukses? vaan

mulle jotain rakkaudesta opettaa

en tied?, mut m? luulen kuitenkin

et? oisin jotain oppinut m? varmaan paljon v?hemm?ll?kin



Rakkaus on lahjomaton

sen eess? jokainen on alaston

se meid?t eloon her?tt??

Voi, luoja, et? se hyv?illess??n tekee kipe??



Kosketus sen on ihmeellinen

ja pelottava tuhovoima sen

Se j?tt?? meid?t syv??n ik?v??n

menty?ns? siivoamaan verij?lki??n



Ja silti m? oon valmis mihin vaan

ett? hetken tuntea sen saan

siet?m??n m? joudun oikkujaan

ja sen et? se mua pit?? tylsimp?n? narrinaan



Mut? narrihan m? oon jo vanhastaan

ja se opetti mut valehtelemaan

ja m? tapan, tottakai, jos tarvitaan

Sen vuoksihan m? el?n, siis miks? en olis valmis kuolemaan



Rakkaus on v?h?n sellainen

on pesem?tt? petivaatteet sen

Se huoneestaan on ty?l?s tuulettaa

jos se sinne ehtinyt on k?yd? asumaan



Ja silti m? oon valmis koska vaan

noudattamaan vaivihkaista kutsuaan

vaik? m? t?rm??n siihen aina uudestaan

se totisesti liian usein turhaan lausutaan



T?? juttu on t?ll? hetkell? kaikkein vittumaisin.

Mutta jumalauta olen ihminen ja olemassa,

enk? mik??n tyhm? joksi sin? taas usein tekeydyt.

Itelleni en voi t?ll? hetkell? mit??n,

sill? syd?n toimii aina nopeammin kuin j?rki.

Mutta se siit?. Syksy? sulle?



M? kohta kirjeest?si s?tk?n teen,

mut ensin luen sen viel? kerran uudelleen

Tuli tarttuu kuivuneeseen paperiin

Musta tuntuu et? on hyv? et? me silloin kerran tavattiin

"